Koiranaisesta koiria harrastavaksi äidiksi

Käytin Rommin viime viikonloppuna luonnetestissä ja aattelin et tuun sit tänne kehumaan miten hieno koira mulla on, mut toisin kävi, Rommi toimi ihan päinvastasesti ku olin odottanut ja sai melko huonot pisteet.. :( Kuitenkin hyväksytysti suoritettu testi tuli. Ainoat positiiviset oli täydet pisteet luoksepäästävyydestä sekä laukausvarmuudesta. Myös terävyys oli mitä dobermannilta halutaankin, taisteluhalukin ihan ok, mut muut osa-alueet ei sitte niinkään. Mua jäi hirveesti vaivaamaan kaikki mitä testissä tapahtui ja jäin jossittelemaan et olisko ollu jotain mitä oisin ite voinu tehdä toisin et Rommi olis toiminu paremmin. Se ei ollu päässy kunnon lenkille edellisenä päivänä ku olin nukkunu huonosti ja väsyny, olisko se ollu rauhallisempi ja keskittyneempi jos ois saanu purkaa energiat kunnolla ennen testiä? Mä en vaan jaksa ymmärtää et miten mä oon voinu saada siitä niin erilaisen kuvan, luullu et se on sellanen peloton ja itsevarma.. Myös muutamat tutut jotka tuntee Rommin, oli yllät...

Agilityn alkeiskurssi alkoi vihdoin palmusunnuntaina, ja nyt on jo kahdet treenit takana. Voin sanoa jo tässä vaiheessa että tykkään lajista, ja oon ihan yllättyny miten nopeasti Hilla oppii kun tähän asti oon aina pitäny sitä vähän  hitaana oppijana :D Ilmeisesti on vaan itellä ollu väärät keinot käytössä. Naksutin sopii Hillalle tosi hyvin! Ollaan molemmilla kerroilla otettu matalia hyppyjä, putkea vähitellen vaikeuttaen ja puomille kiipeämistä. Lisäksi saatiin kotiläksyksi treenata 2on2off:ia laatikon avulla (googlettakaa jos ette tiedä mitä se tarkoittaa, en osaa lyhyesti sitä selittää.. esteiden kontaktien harjoitteluun tarkoitettu menetelmä). Ryhmässämme on 5 koirakkoa, joista Hilla on isoin. Toinen isohko on novascotiannoutaja, sit on kolme pientä lisäks. Harmi vaan ku joudun jättää kolmannet treenit välistä yhdistyksen hallituksen kokouksen takia, mutta onneks sen saa korvattua kuitenkin. Kurssiin kuuluu siis 10 tapaamiskertaa. Kallistahan tuo on, mutta kyllä se on sen arvo...

Mä oon nyt ihan tosissani aatellu treenata Hillankin BH-valmiiks vielä tän vuoden aikana. Tän keväisen motivaatiopuuskan voimalla ollaan hiottu Hillan kanssa sivulletuloa ja seuraamisen paikkaa, ja sehän alkaa olla jo parempi ku esim kuukausi sitten! Tänään tein aamulenkin jälkeen niin että pistin koirat pihassa autohäkkiin ja otin ne sieltä vuorotellen tottistelemaan meidän parkkipaikalle. Sai naapurit taas katseltavaa ;) Ensin otin Hillan kanssa sivulletuloja ja seuraamista naksun ja namien kanssa. Olen nyt opettanut sille naksun merkitystä, kun tulevissa agilityharkoissa sitä tarvitaan. Toimii hyvin myös tottistelun hiomisessa. Muutamia toistoja otettuani leikitin Hillaa patukalla ja seurautin sitä sen kanssa. Patukallakin Hilla seuraa suht hyvin, mutta sen paikka on vähän huono. Hilla tuppaa ajelehtimaan kauemmas minusta, ja se on mahdollisesti vinossa (en tiedä kun ei ole ollut treenikaveria katsomassa) mutta patukalla saa vauhtia enemmän ja sitä viettiä mukaan tekemiseen. Pitä...

Tässä viikon sisällä päänvaivaa on aiheuttanut Rommin takapuoli. Yks ilta se alkoi roikottamaan häntäänsä, ja ensimmäisenä epäilin että sillä on joko joku lihas hännässä, alaselässä tms. kipeä tai vaihtoehtoisesti sille on tullut vesihäntä vaikkei kyllä ole ollut lähelläkään vettä. Hoidin sitä aluksi vesihäntänä, pidin hännän lämpimänä ja annoin särkylääkettä jos näytti siltä että sitä tarvitaan (no, ei tarvittu kuin kerran). Vähän se auttoikin, ja häntä nousi jo vaakatasoon välillä. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin epäilemään josko kyse olisikin anaalirauhasista, häntä kun ei vaikuttanut kipeältä niin kuin vesihäntä ilmeisesti yleensä on, mutta esimerkiksi istuminen on vähän hankalaa. Puristin itse rauhasia tyhjemmäksi pari kertaa, ja tänään suihkuttelin takapuolta lämpimällä vedellä, mutta häntä ei nouse vieläkään ylös kuten normaalisti vaikka on jo parempi kuin alussa. Soitin sitten eläinlääkäriin ja aika sinne on torstaina heti aamusta ellei tuo nyt koe jotain ihmeparanemista täs...

Korkattiin Rommin kans tän talven kelkkailut "vaivaisella" 2,3 km lenkillä kun sain tutun kelkkaa lainaksi. Ladulla oli paikallisen Vetokoiraseuran treenit (joissa monet tuttuni käyvät säännöllisesti), ensin meni hiihtäjät koirineen ja sitten oli kelkkailijoiden vuoro. Jännitin lähtöä aivan hirveästi, sillä reitti oli minulle entuudestaan tuntematon ja edellisestä kelkkailukerrasta oli vuosi aikaa. Jäin tarkoituksella loppupäähän kun ei oltu kelkkailtu piiiitkään aikaan enkä halunnut jäädä takana tulevien tukkeeksi, mutta sitten kävikin niin että meidän edellämme menevät kaksi koirakkoa olivat hitaampia kuin me ja jouduin jarruttelemaan Rommin menoa jonkin verran. Toisen ohi pääsimme kun hän pysähtyi ja antoi tilaa, hyppäsin itsekin pois kelkan kyydistä ja talutin Rommin valjaista ohi. Hetken Rommi mietti et mitäs nyt, kun edellä ei mennytkään enää ketään, yritti vähän alkaa leikkiä vetonarulla, mutta tiukka kielto ja käsky "mennään!" sai koiran liikahtamaan eteen...

Hillalla alkoi juoksut viimein maanantaina 4.2., ja Rommi on ottanu ne tosi hyvin jälleen kerran. Ei turhaa touhotusta eikä mitään syömättömyyttä tai piippailemisia. Ne tulee sitte vasta tärppipäivinä. Meillä on ollu vähän surullinen tunnelma täällä muutaman päivän. Mun 12-v saksanpaimenkoira uros Nalle jouduttiin lopettamaan 11.2. välilevyn pullistuman takia, joka halvautti toisen takajalan ja eläinlääkärin mukaan aiheutti kipua selässä. Nallesta ei kipuilua huomannut, mutta se onkin aina ollut sellanen ettei oo näyttänyt kipuaan. Tai ehkä sitä ei sattunut jatkuvasti, sillä Nalle olis vielä viimeisenä iltana juossut ja leikkinyt lumipenkassa jos olisi takapää pysyny alla. Nalle oli mun ensimmäinen oma koira, ja ensimmäinen koira jonka olen joutunut saattamaan pois tästä maailmasta. Se oli yks hirveimmistä päivistä ikinä, mutta mua lohduttaa että Nalle sai elää kuitenki pitkän elämän, ja itse sain nauttia sen seurasta melkein 5 vuotta. Sit vähän parempiakin uutisia; sain vihdoin au...

Tää päivä oli onnistunut, noin niiku koiramaisesta näkökulmasta! Käytiin Hillan kanssa koirapolulla iltapäivällä (kun niitä juoksuja ei vieläkään kuulu) ja Hilla juoksi siellä monien erilaisten koirien kanssa tunnin verran. Kun alkoi vauhti muuttumaan jatkuvasta laukasta ravailuksi ja kävelyksi, tiesin, että nyt alkaa olla enimmät energiat kulutettu ja lähdettiin kotiin. Myöhemmin illalla mentiin sitten Rommin kanssa omalle lenkilleen, me kuljettiin ihan kävelyteitä kun Rommia ei uskalla koirapolulle/ -puistoihin viedä sillä se ei yleensä tule toimeen muiden urosten kanssa. Lenkki meni mukavasti, Rommi ei vetänyt paljoakaan hihnassa ja kaksi koiraohitustakin tehtiin melko hienosti! Ensimmäinen koira kun tuli vastaan käskin Rommin istumaan ja otin herkun taskusta käteen; Rommi piti kontaktin minuun hienosti kun toinen koira käveli ohi. Toinen ohitus tuli enemmän yllättäen, Rommi ehti jo kiskasta toisen koiran suuntaan, mutta vedin sen takaisin, pidin kaulapannasta ja kuonosta kiinni ...