Koiranaisesta koiria harrastavaksi äidiksi

Tänään pistin uudet talvikengät ensimmäistä kertaa jalkaan ja suuntasin Rommin ja Hillan kanssa läheiseen metsään. Metsässä päästin Hillan irti ja pistin Rommin 10 metrin liinaan (en luota Rommin luoksetuloon jos se näkee toisen eläimen) ja annoin koirien riekkua. Ei mennyt kauaakaan kun Hilla rupesi haukkumaan ja minulla meinasi kärähtää pinna.. En ymmärrä miksi se haukkuu vain Rommille?! Jos ollaan kenen tahansa muun koiran kanssa ulkona ja koirat juoksee vapaina, Hilla on ihan hiljaa. Niin kauan kun Rommi juoksee Hillan kanssa, kaikki on hyvin, mutta heti jos Rommi pysähtyy haistelemaan tai tulee minun luokseni katsomaan olisiko minulla lelua heittää, Hilla aloittaa haukkumisen samantien. Ja sitten kun se haukku on päällä, se ei huomioi minua laisinkaan ennen kuin karjasen ihan kunnolla.. Joku siinä on että Rommi saa sen kiihtymään. Pitäisi kysyä kokeneemmilta että onko se jotain dominointia/ valtataistelua, ja pitäisikö minun puuttua siihen enemmän vai jättää huomioimatta koko ti...

Kohta on taas joulu ja Hillan juoksut. Se on alkanut jo selvästi merkkailemaan ulkona ollessa ja nenä vie tyttöä enemmän ku aiemmin. Ai ihanuutta... Toisaalta ihan kiva että ne juoksut alkaa, saanpahan taas aikaiseksi käydä useammin tottistelemassa Hillankin kanssa! Hävettää ihan myöntää, että edelliset tottistelut tehtiin marraskuussa vietinnostoseminaarin yhteydessä. Ei ihme ettei koira edisty, kun sitä ei treenata ku kerran-pari kuukaudessa.. Nyt otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja alan treenaamaan säännöllisemmin ni saan Hillankin joskus BH-valmiiksi. Salainen haave olisi, että saisin sen BH-kokeeseen jo ensi vuonna, mutten uskalla sanoa sitä ääneen kun pelkään etten saa sitä toteutettua kuitenkaan ;) Vietinnostoseminaari oli mielenkiintoinen kokonaisuus, mutta petyin kuitenkin vähän siitä ettei kouluttaja antanut tottikseen mitään neuvoja, vaikka se oli mitä eniten viikonlopulta halusin. Kouluttaja syventyi vaan puruihin. Muutamia hyviä neuvoja saatiin yleiselläkin tasolla, ...

Meidän metsäjälkeily päättyi lyhyeen kun törmättiin kyykäärmeeseen kesken jäljen enkä enää uskaltanut mennä kyseiseen metsään sen jälkeen. Ei taida Rommista jälkikoiraa tulla, mutta onneksi on paljon muitakin lajeja. Ilmoitin Rommin BH-kokeeseen ja treenattiin pari viikkoa ahkerasti valmistautuen koitokseen, mutta kuinkas kävikään! Koe kun olisi ollut sunnuntaina, niin autoni rupesi kenkkuilemaan perjantaina ja jouduin sitten perumaan osallistumiseni kun en uskaltanut lähteä ajamaan niin pitkälle jos auto olisikin mennyt rikki kesken matkan.. Kyytiäkään en saanut hommattua. Kyllä otti päähän. No, jatketaan treenailuja ja keväällä sitten oman alaosaston kokeeseen. Tänään mennään treenailemaan ohituksia Rompun kanssa ja samalla voidaan vähän tottistella kun saadaan tuntemattomia häiriökoiria :) Facebookissa on ryhmä Koiraystävät, jonka kautta ollaan sovittu ennalta tuntemattomien henkilöiden kanssa ohitustreeneistä. Monilla tuntuu olevan nykyään enemmän tai vähemmän ongelmia koiran h...

Pitkästä aikaa pääs koirat taas hommiin! Lauantaina oli alaosaston järjestämä agilitypäivä, jossa käytiin koirien kanssa eri esteet läpi ja lopuksi juostiin lyhyet radat läpi. Rommin kanssa olimme olleet reilu vuosi sitten kokeilemassa esteitä ensimmäistä kertaa, joten ne olivat sille jo suht tuttuja. Hilla sen sijaan oli ensikertalainen, mutta hyvin sekin pärjäsi. Paitsi lopun radalla kun putkessa oli mutka, Hilla ei osannut tulla siitä läpi vaan meni puoleenväliin ja tuli takaisin. Hassu tyttö. Vasta kun putki oikaistiin suoraksi niin Hilla suostui tulemaan siitä läpi. Sunnuntaina sitten menimme metsään piiiitkästä aikaa, vaikka olin edellisenä iltana satuttanut nilkkani. Mitä sitä ei koiriensa eteen tekisi, heh. Tallasin jäljet Rommille sekä Hillalle treenikaverin ohjeiden mukaan, mutta kun lähdimme ajamaan jälkeä, tuli selväksi että olin tehnyt niistä liian lyhyet, varsinkin Rommille. Se ei ehtinyt kunnolla päästä edes vauhtiin kun jälki loppui jo. "Kotiläksyksi" saimme...

Täällä alkaa jo pahin hulluus olla ohi! Edelleen Rommi yrittää Hillan selkään jos pääsee kosketusetäisyydelle, mut muuten se pystyy jo rentoutumaan Hillan läheisyydessä. Huomasin tossa juuri et Rommi taitaa olla laihtunu vähäsen tässä viikon sisällä.. No, kohta ei tarvi enää stressata ja voi kerätä pudotetun painon takas. Oon ollu taas vähän laiska noitten koirien ulkoilutuksen suhteen, huomaa et ne ei oo päässy purkamaan kunnolla energiaansa kun ovat alkaneet reagoimaan haukkumalla ulkoa kuuluviin ääniin. Ei olis iso vaiva ottaa pallo taskuun ja mennä läheiselle kentälle treenaamaan ja heittelemään palloa, mut jotenki päivällä ei vaan saa itseään liikkeelle (teen yötyötä ni herään yleensä vasta iltapäivällä) ja illalla on niin pimeää ettei sinne kentälle viitsi mennä ku sieltä sammuu valot klo 22. Eilen kävin pitkästä aikaa hölkkäämässä Rommin kanssa. Se on ihan kivaa muuten, paitsi että hihnan pitäminen kädessä on hankalaa hölkätessä (en omista vielä juoksuvyötä) ja mulla loppuu ku...

Silloin kun Hillalla oli ensimmäiset juoksunsa joulu-tammikuussa 2011-2012, päätin kastroida Rommin ennen seuraavia juoksuja. No, se vähän jäi ja nyt joudun taas elämään nämä muutamat päivät sekopäisen dobberipojan ehdoilla. Välillä säälittää kun toinen on niin hormoniensa armoilla ettei pysty kunnolla edes nukkumaan vaikka Hilla on toisessa huoneessa, ja välillä raivostuttaa kun se jää kotiin haukkumaan ja ulvomaan kun lähden Hillan kanssa ulos (ja naapurit tykkää). Onneksi nämä ns. tärppipäivät kestää alle viikon (ainakin viimeksi kesti), hulluksihan tässä muuten tulisi. Mutta nyt olen kyllä vakaasti päättänyt että jostain ne rahat siihen kastraatioon on revittävä, kun Rommista tuskin on jalostukseenkaan. Ihan turhaan joutuu pieni ruskuaispoika kärsimään hormoniensa takia. Hilla taasen ei ole muuttunut mielestäni yhtään juoksujen takia, samanlainen pikku hömppä se on edelleen. Jos jotain hyvää täytyy Hillan juoksuista keksiä, niin se, että onpa tullut treenailtua tottista sen kanss...