Hillalla on juoksut!

Silloin kun Hillalla oli ensimmäiset juoksunsa joulu-tammikuussa 2011-2012, päätin kastroida Rommin ennen seuraavia juoksuja. No, se vähän jäi ja nyt joudun taas elämään nämä muutamat päivät sekopäisen dobberipojan ehdoilla. Välillä säälittää kun toinen on niin hormoniensa armoilla ettei pysty kunnolla edes nukkumaan vaikka Hilla on toisessa huoneessa, ja välillä raivostuttaa kun se jää kotiin haukkumaan ja ulvomaan kun lähden Hillan kanssa ulos (ja naapurit tykkää). Onneksi nämä ns. tärppipäivät kestää alle viikon (ainakin viimeksi kesti), hulluksihan tässä muuten tulisi. Mutta nyt olen kyllä vakaasti päättänyt että jostain ne rahat siihen kastraatioon on revittävä, kun Rommista tuskin on jalostukseenkaan. Ihan turhaan joutuu pieni ruskuaispoika kärsimään hormoniensa takia. Hilla taasen ei ole muuttunut mielestäni yhtään juoksujen takia, samanlainen pikku hömppä se on edelleen.

Jos jotain hyvää täytyy Hillan juoksuista keksiä, niin se, että onpa tullut treenailtua tottista sen kanssa enemmän nyt kun ei voi vaan viedä sitä esim. koirapuistoon juoksemaan vaan täytyy keksiä muita tapoja kuluttaa energiaa. Seuraamisessa olemme edistyneet hitusen, samoin kärsivällisyydessä, eli istumisessa ja makaamisessa kun itse liikun ympärillä. Hilla on todella ahne koira, joten ruoka toimii hyvänä motivoijana, mutta olen silti yrittänyt enemmän ja enemmän siirtyä leluun palkkaamisessa.

Romminkin kanssa olen jonkin verran treenaillut, se alkaa olla jo BH-valmis, osaa liikkeet, mutta häiriössä tekemistä pitäisi treenailla vielä lisää.