Koiranaisesta koiria harrastavaksi äidiksi

Hilla osallistui lauantaina dobermannien erikoisnäyttelyyn, joka pidettiin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksella Helsingissä. Aamu alkoi herätyksellä jo klo 4, käytiin Hillan kans lenkillä, sit suihkuun ja valmistautumaan, klo 6 tuli kyydit (kyllä, monikossa, Hilla meni toiseen autoon ja minä toiseen kun ei muutoin mahtunut) ja noin klo 8 oltiin paikanpäällä auttamassa järjestelyissä. Tai no, minulle ei riittänyt talkoiltavaa juurikaan, mutta meidän oman teltan & häkkien pystytyksessä meni sen verran aikaa, ettei välttämättä olisi paljon muuta ehtinytkään. Kun oma kehä alkoi lähestyä (oltiin siis avoimessa luokassa), mua jännitti aivan järkyttävän paljon :D Mutta kun kehään pääs, niin siellä ei ollut mitään ongelmaa, kun keskittyy vaan siihen omaan koiraan. Mulla oli tavoitteena saada Hillalle arvosteluksi erinomainen, kun junnukehässä aikanaan tuli erittäin hyvä, ja siihen tavoitteeseen päästiin! Kahdeksasta koirasta viisi sai ERI:n, ja näistä viidestä valittiin sitten kilpalu...

Mä oon päässy jo yli Rommin menetyksen aiheuttamasta surusta. Toki mä sitä edelleen ikävoin varsinki iltasin, välillä kuvittelen sen nukkumassa viereisessä huoneessa, tai istumassa mun vieressä röhkimässä ja vaatimassa silityksiä, mutta enää ei itketä. Oon ihan tyytyväinen, että osaan päästää irti asioista, joihin en millään tavalla voi enää vaikuttaa. Se, etten itke joka kerta kun mainitsen Rommin, ei tarkoita sitä ettenkö olisi rakastanut sitä yli kaiken, ja Rommi tiesi että sitä rakastettiin. Olen kummitädiltäni omaksunut ajatustavan, että kun rakastaa läheisiään, se kerrotaan heille silloin kun he vielä elävät. Viedään heille kukkia silloin kun he voivat niiden kauneudesta vielä nauttia, niin ei tarvitse haudalle niitä kantaa, missä niistä ei ole kuolleille enää mitään iloa. Muutenkin olen yrittänyt elää enemmän tässä ja nyt, kun koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hillan kanssa me ollaan pidetty itsemme kiireisinä. Ollaan käyty treenailemassa tottista ja agili...

Kuten otsikko sen jo kertookin, eilen ei ollut ollenkaan hyvä päivä. Eilen oli kamala päivä. Enkä jaksa vieläkään uskoa että niin oikeasti tapahtui. Rommi kuoli. Lähdettiin normaalisti aamulenkille (vaikka se taisikin olla jo iltapäivän puolta), kierrettiin pieni kävelylenkki ja sitten menin läheiselle kentälle tekemään pienet tottikset. Ensin Rommi puuhun kiinni ja Hillan kanssa seuraamista, sivulletuloa ja luoksetuloa, sitten Hilla kiinni ja Rommin kanssa samoja. Lopuksi leikitin Rommia kepillä ja heitin sitä sille, mutta eihän se sitä hakenut, tyhmää keppiä, vaan hölkötteli omiaan hetken. Sitten otin koirat ja lähdin kävelemään kotiin päin, mutta pari askelta otettuamme Rommi pysähtyi, painoi pään alas, alkoi läähättää ja huojumaan paikallaan. Ryntäsin heti sen luo, ja se kaatui maahan kyljelleen. Adrenaliini ryöpsähti vereeni samalla kun yritin saada selvän mitä oli tapahtunut, vaikka tuossa vaiheessa olin jo melko varma että sydän se oireilee. Koira meni tajuttomaksi, sen ikene...