Elämä jatkuu

Mä oon päässy jo yli Rommin menetyksen aiheuttamasta surusta. Toki mä sitä edelleen ikävoin varsinki iltasin, välillä kuvittelen sen nukkumassa viereisessä huoneessa, tai istumassa mun vieressä röhkimässä ja vaatimassa silityksiä, mutta enää ei itketä. Oon ihan tyytyväinen, että osaan päästää irti asioista, joihin en millään tavalla voi enää vaikuttaa. Se, etten itke joka kerta kun mainitsen Rommin, ei tarkoita sitä ettenkö olisi rakastanut sitä yli kaiken, ja Rommi tiesi että sitä rakastettiin. Olen kummitädiltäni omaksunut ajatustavan, että kun rakastaa läheisiään, se kerrotaan heille silloin kun he vielä elävät. Viedään heille kukkia silloin kun he voivat niiden kauneudesta vielä nauttia, niin ei tarvitse haudalle niitä kantaa, missä niistä ei ole kuolleille enää mitään iloa. Muutenkin olen yrittänyt elää enemmän tässä ja nyt, kun koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Hillan kanssa me ollaan pidetty itsemme kiireisinä. Ollaan käyty treenailemassa tottista ja agilitya, lenkkeilty kavereiden kanssa, sekä tavattu tuttuja koiria koirapolulla. Kuljettu tosi paljon tuolla lähimetsissä niin et Hilla on saanu olla vapaana ja kuluttaa energiaansa, ettei se sitten kotona jaksa ikävöidä koirakaveria.

Sitten asiaan... Mä ostin purutyynyn, ja se on Hillan mielestä paras juttu ikinä! Hilla, joka ei oo koskaan innostunu leikkimään mun kanssa ilman "alkulämmittelyjä", hyökkäs heti kiinni siihen tyynyyn kun sen näki :) Sen kanssa leikitän koiraa tän viikon niin että se oikeen rakastuu siihen tyynyynsä, ja sit aletaan tekemään tottista korkeammassa vietissä. Sori jos käytän termejä sekasin, en oikeen aina tiiä mistä puhun :D Mutta siis haluan lisää intoa (viettiä?) siihen tekemiseen, kun tähän asti oon pitkälti tehnyt pelkkää tekniikkaa ja koira lopahtaa heti kun yritän vähänkin pidempää pätkää jotain tehdä. Oon alkanut tekemään myös virityssanaa Hillalle, minkä kuultuaan virittäytyis ihan ite oikeeseen mielentilaan. Elo- tai syyskuussa ois sit se BH-koe, et täs on kolme- neljä kuukautta aikaa saada tottis kuntoon. Meen kesäkuussa leirille vielä vähän lisäoppiin.

Mulla on alkanut takaraivossa itämään ajatus siitäkin, josko Hillan kanssa sittenkin ottais tavoitteeksi IPO1:sen... Tän kesän vois treenata ahkerasti peltojälkeä ja talveks yrittää päästä johonkin pururyhmään mukaan, ainakin sitä ztp:tä varten treenaamaan, ja sit jos maalimies tykkäis ni vois saada vaikka vakkaripaikankin.... :D Mut nää on vielä toistaseks unelmia, sille peltojäljelle pitää olla kunnollinen pohja tehtynä ennen ku ees kehtaan puhua mistään iposta. Ja meidän alueella on aika rajallisesti maalimiehiä, et voi olla aika haastavaa muutenkin löytää edes sitä paikkaa.

 Onneksi unelmat on tehty toteutettaviksi!