Peltojälkeä
Eilen oli paikallisten rottweilereiden järjestämä peltojälkipäivä ja mehän tietty Hillan kanssa osallistuttiin kun haluan oppia lajista lisää. Oltiin ainut "vääränrotuinen" koirakko, mut hyvinhän nuo rotikkaihmiset meidätkin otti mukaan :)
Olin viikonlopun ystäväni luona eri paikkakunnalla ja lauantainakin tuli käytyä baarissa, joten jouduin lähteä ajamaan sunnuntaina jälkipellolle reilun 100km päähän vain 3 tunnin yöunilla. Minua itseasiassa väsytti yllättävän vähän!
Pellolle päästiin ennen kymmentä, kouluttaja kertoili lajista yleensä ja jutteli kaikkien osallistujien kanssa koirien tasosta ja ohjaajien tavoitteista. Tunsin itseni vähän hölmöksi kun kerroin 3-vuotiaan koiran olevan vielä ihan alkeissa (on tehty noin 100 askelta pitkää suoraa niin, että kaikissa askelissa on nami) mutta silti sanoin tavoitteiksi ipon tai fh:n :D Vaikka nuo tavoitteet ei olekaan mitenkään mahdottomat, onhan tuo 3-vuotias koira jo sen ikäinen, että työtä joutuu varmasti tekemään vähän enemmän kuin nuoremman koiran kanssa.
Koiria tuolla oli monen tasoisia, oli 4kk pentu, ensimmäistä kertaa jäljellä oleva haku-harrastaja, esineilmaisun kanssa painivia ja ainakin yksi jo kokeissa käynytkin, joten vinkkejä tuli moneen eri vaiheeseen sitten myös tulevaisuuden varalle.
Lopulta tuli mun vuoro tallata ja ajaa jälki, tein noin 100 askelta pitkän suoran kuten ollaan aiemminkin treenattu, jotta kouluttaja näkee miten me työskennellään. Heti alkuun tuli noottia että mun askeleet on liian leveät, se vaikeuttaa turhaan koiran työtä. Hilla myös on kuulemma melko herkkä koira - kun hidastin sitä silloin kun meinasi ohittaa askeleen, se meinasi passivoitua ja lakata työskentelemästä. Pitää siis tehdä kapeampaa askellusta ja antaa enemmän liinaa seuraavalla jäljellä, selvä!
Toista jälkeä tallatessani pidin huolen, ettei askelet vahingossakaan mene liian leveiksi, ja kun sitä lähdettiin ajamaan, sain noottia että nyt oli askelet liian lyhyitä! Olen varmasti maailman huonoin jäljen tallaaja, se vaan on niin vaikeeta huomioida niin monta asiaa :D Koira taas meinas ohittaa askelia, mutta se johtu ihan siitä että ne askeleet tosiaan oli liian lyhyitä. Kun himmasin, koira meinasi taas passivoitua vähän, mutta jäljesti sitten ihan ok kun annoin löysää. Koiralla olis paljon parempi mahdollisuus onnistua, kun ohjaaja osaisi hommansa ;) Sain kuitenkin kiitosta hyvästä ohjaamisestani, kouluttaja tykkäsi kun olin niin rauhallinen enkä alkanut häseltää vaikka koira nosti päätään välillä, vaan odotin vaan paikallani kunnes se itse jatkoi työskentelyä. Jotain hyvää sentäs.
Kouluttaja haluaisi koiralle enemmän motivaatiota pellolle, ja ehdottikin, että jos mahdollista ni Hilla sais vaikka kolmena päivänä peräkkäin kaikki ruokansa pelkästään pellolta. Jospa se nälkä ajaisi sen oikeasti työskentelemään motivoituneemmin. Meillä oli päivän viimeinen jälki, noin klo 18 päästiin lähtemään kotimatkalle. Kävin suihkussa kun suorassa auringonpaahtessa tuli hieman hikoiltua, iho myös paloi oikein nätisti naamasta, rinnasta, niskasta ja olkapäistä...... Kesä <3 Lopulta illalla kymmeneltä päätin painua nukkumaan kun alkoi silmiä kirvelemään ja ajatukset olemaan niin jumissa että tuntui kun olisi ollut kännissä.
Kävin sitten tänä aamuna koulutuksesta innostuneena tekemässä lyhyen, noin 60 askeleen jäljen lyhyeen heinikkoon tässä lähellä (taajamassa). Hölmönä pistin kahta eri namia kun ne oli pussukassa jo valmiiksi sekaisin, Hilla sitten tykkäsikin toisesta enemmän ja meinasi alussa skipata ne askeleet missä oli tätä "huonompaa" namia. Sitten tuli pätkä missä oli käytetty tätä "parempaa" herkkua ja siinä se kävi tarkasti joka askeleen läpi löysällä liinalla. Lopussa mulla oli purkissa ruokaa, minkä koira sai käydessään maahan purkin eteen. Jouduin antamaan vielä käskyn "maahan" vaikka se pelkillä purkeilla treenatessa osaa jo aika hyvin ilmasta ne (ainakin kotona missä ei oo mitään häiriöitä). Olin ihan suht tyytyväinen, vaikkei tämäkään jälki mikään täydellinen ollut, mutta se johtui tälläkin kertaa enimmäkseen ohjaajan tyhmyydestä, ei koirasta. Kotiin tullessamme Hilla vinkui aamupalaa, ei se höpsö tajunnut että siellä jäljellä se söi jo aamiaisensa! Ja illalla saa iltaruuankin pellolta :)
Kyllä tää laji vaan vie mukanaan! Tulevaisuus näyttää onko meistä mihinkään, mutta kokeillaan ainakin!
Olin viikonlopun ystäväni luona eri paikkakunnalla ja lauantainakin tuli käytyä baarissa, joten jouduin lähteä ajamaan sunnuntaina jälkipellolle reilun 100km päähän vain 3 tunnin yöunilla. Minua itseasiassa väsytti yllättävän vähän!
Pellolle päästiin ennen kymmentä, kouluttaja kertoili lajista yleensä ja jutteli kaikkien osallistujien kanssa koirien tasosta ja ohjaajien tavoitteista. Tunsin itseni vähän hölmöksi kun kerroin 3-vuotiaan koiran olevan vielä ihan alkeissa (on tehty noin 100 askelta pitkää suoraa niin, että kaikissa askelissa on nami) mutta silti sanoin tavoitteiksi ipon tai fh:n :D Vaikka nuo tavoitteet ei olekaan mitenkään mahdottomat, onhan tuo 3-vuotias koira jo sen ikäinen, että työtä joutuu varmasti tekemään vähän enemmän kuin nuoremman koiran kanssa.
Koiria tuolla oli monen tasoisia, oli 4kk pentu, ensimmäistä kertaa jäljellä oleva haku-harrastaja, esineilmaisun kanssa painivia ja ainakin yksi jo kokeissa käynytkin, joten vinkkejä tuli moneen eri vaiheeseen sitten myös tulevaisuuden varalle.
Lopulta tuli mun vuoro tallata ja ajaa jälki, tein noin 100 askelta pitkän suoran kuten ollaan aiemminkin treenattu, jotta kouluttaja näkee miten me työskennellään. Heti alkuun tuli noottia että mun askeleet on liian leveät, se vaikeuttaa turhaan koiran työtä. Hilla myös on kuulemma melko herkkä koira - kun hidastin sitä silloin kun meinasi ohittaa askeleen, se meinasi passivoitua ja lakata työskentelemästä. Pitää siis tehdä kapeampaa askellusta ja antaa enemmän liinaa seuraavalla jäljellä, selvä!
Toista jälkeä tallatessani pidin huolen, ettei askelet vahingossakaan mene liian leveiksi, ja kun sitä lähdettiin ajamaan, sain noottia että nyt oli askelet liian lyhyitä! Olen varmasti maailman huonoin jäljen tallaaja, se vaan on niin vaikeeta huomioida niin monta asiaa :D Koira taas meinas ohittaa askelia, mutta se johtu ihan siitä että ne askeleet tosiaan oli liian lyhyitä. Kun himmasin, koira meinasi taas passivoitua vähän, mutta jäljesti sitten ihan ok kun annoin löysää. Koiralla olis paljon parempi mahdollisuus onnistua, kun ohjaaja osaisi hommansa ;) Sain kuitenkin kiitosta hyvästä ohjaamisestani, kouluttaja tykkäsi kun olin niin rauhallinen enkä alkanut häseltää vaikka koira nosti päätään välillä, vaan odotin vaan paikallani kunnes se itse jatkoi työskentelyä. Jotain hyvää sentäs.
Kouluttaja haluaisi koiralle enemmän motivaatiota pellolle, ja ehdottikin, että jos mahdollista ni Hilla sais vaikka kolmena päivänä peräkkäin kaikki ruokansa pelkästään pellolta. Jospa se nälkä ajaisi sen oikeasti työskentelemään motivoituneemmin. Meillä oli päivän viimeinen jälki, noin klo 18 päästiin lähtemään kotimatkalle. Kävin suihkussa kun suorassa auringonpaahtessa tuli hieman hikoiltua, iho myös paloi oikein nätisti naamasta, rinnasta, niskasta ja olkapäistä...... Kesä <3 Lopulta illalla kymmeneltä päätin painua nukkumaan kun alkoi silmiä kirvelemään ja ajatukset olemaan niin jumissa että tuntui kun olisi ollut kännissä.
Kävin sitten tänä aamuna koulutuksesta innostuneena tekemässä lyhyen, noin 60 askeleen jäljen lyhyeen heinikkoon tässä lähellä (taajamassa). Hölmönä pistin kahta eri namia kun ne oli pussukassa jo valmiiksi sekaisin, Hilla sitten tykkäsikin toisesta enemmän ja meinasi alussa skipata ne askeleet missä oli tätä "huonompaa" namia. Sitten tuli pätkä missä oli käytetty tätä "parempaa" herkkua ja siinä se kävi tarkasti joka askeleen läpi löysällä liinalla. Lopussa mulla oli purkissa ruokaa, minkä koira sai käydessään maahan purkin eteen. Jouduin antamaan vielä käskyn "maahan" vaikka se pelkillä purkeilla treenatessa osaa jo aika hyvin ilmasta ne (ainakin kotona missä ei oo mitään häiriöitä). Olin ihan suht tyytyväinen, vaikkei tämäkään jälki mikään täydellinen ollut, mutta se johtui tälläkin kertaa enimmäkseen ohjaajan tyhmyydestä, ei koirasta. Kotiin tullessamme Hilla vinkui aamupalaa, ei se höpsö tajunnut että siellä jäljellä se söi jo aamiaisensa! Ja illalla saa iltaruuankin pellolta :)
Kyllä tää laji vaan vie mukanaan! Tulevaisuus näyttää onko meistä mihinkään, mutta kokeillaan ainakin!
Kommentit
Lähetä kommentti