Tämä päivitys ei liity millään tapaa koiriin.
Mietin pitkään et viitsinkö jakaa näin ikävän muiston, mut kaikki tapahtumat elämässä meitä muokkaa ja aiheuttaa sen että ollaan just tässä tänään. Menetyksiäkin pitää välillä muistella, että osaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä nyt on. Ja kaikista vioistaan huolimatta mun äiti oli mulle hurjan rakas <3 Kiva jos jaksat lukea, jos et, ei haittaa. Mä vaan tykkään välillä jakaa asioitani, kiinnosti tai ei. Kuus vuotta sitten (vuonna 2012) alle 60-vuotias, alzheimeriä sairastanut äitini asui yksin Lahden keskustassa, me soiteltiin päivittäin ja kaikki vaikutti olevan suht ok, kunnes tapahtui joku romahdus ja hän joutui yhtäkkiä sairaalaan. Mulle asiasta soitti vielä mun vihaama äitin ex-miesystävä, kun sairaalassa eivät tienneet mun puhelinnumeroa tai jotain. Äiti oli löytynyt yöllä kadulta makaamasta. Mä epäilin heti että oli ollut kännissä, mutta kuulemma alkoholilla ei ollut ollut osuutta asiaan. Menin sitten äitiä katsomaan, hän oli ihan omissa maailmoissaan eikä ymmärtänyt mi...