Hippu kotiutui ja mä oon alkanut hölkkäilemään

 Hippu on nyt ollut pari viikkoa kotona, ja tää on ihanaa! 

Lapsi alkoi Hipun loman aikana nukkua kokonaisia öitä ja mä en oo enää törkeen väsynyt koko ajan. Hipulla oli selkeästi vähän kunto huonontunut ja se oli myös lihonut, niin alussa lenkit meni leppoisasti kun ei se jaksanut vetää 😂 Käydään pari lenkkiä päivässä eikä Hippu huuda joka kerta kun aletaan tehdä lähtöä. Hippu on rennompi ja hiljaisempi, mä oon rennompi, koirat tulee hyvin juttuun ja elämä on ihanaa! (ja mä oon ottanut pari lonkeroa ennen kuin kirjoitin tämän)

Mä oon alottanu juoksukunnon rakentelun taas alusta. Viimeksi pari vuotta sitten tätä tein ja olin innoissani kuinka nopeasti sain tuloksia - sit tulin raskaaksi eikä pystynyt enää hölkkäämään. Nyt oon pari viikkoa melkein joka päivä hölkänny jonkun matkan ja koko ajan jaksaa paremmin. Tää on kivaa! Tavoitteena 5km, uskaltaisko sanoa että vielä tän vuoden puolella? Välillä ottaa päähän kun on melkein päässyt siihen ns. flow-tilaan (kun alussa tuntuu siltä että haluaa lopettaa juoksemisen, mut sit ku vaan jatkaa ni tulee se hyvä fiilis että tätähän jaksaisi vaikka kuinka kauan), mut kun koirien kanssa hölkkäilee niin ne meinaa aina lähteä vetämään ja sit joudun pysähdellä ja komentaa niitä ja tää flow jää saavuttamatta. Ois ihana päästä ihan yksin lenkille, ilman rattaita ja ilman koiria, mut en mä jaksa enää oman lenkin jälkeen lenkittää koiria. Pakko hoitaa samalla kertaa. Haluaisin päästä salille juoksumatolle, mutta ei tässä koronan keskellä mihinkään salille uskalla.

Seuraava iso juttu meidän elämässä on mun töiden alku ja lapsen päiväkotiin laitto lokakuussa. Sit Hippu viedään sterkattavaksi, luultavasti marraskuun alussa. 

Vähän uusi arki jännittää, mutta se on sen ajan murhe. Nyt nautitaan viimeisistä viikoista kotona lapsen kanssa!