Koiranaisesta koiria harrastavaksi äidiksi

Käytiin metsässä nauttimassa aurinkoisesta päivästä, hyvin tarkeni ilman takkia! Hippu täyttää parin kuukauden päästä jo 4 vuotta, Hilla 4 kuukauden päästä jo 8 vuotta. Mihin tämä aika oikein menee?  Parin viikon päästä olisi jälleen dobermannien agilitypäivä ja viikko siitä parsonien agilitypäivä. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja käydä hallilla nyt muutaman kerran ennen treenipäiviä ettei kalliit treenit mene perusasioiden muistelemiseen..... Keppitreeniä ollaan käyty pariin kertaan keskenämme tekemässä, mutta väittäisin että oma ohjaus on taas päässyt vähän ruosteeseen. Aurinkoista syksyä toivottaa Pia & tytöt

Mietin pitkään et viitsinkö jakaa näin ikävän muiston, mut kaikki tapahtumat elämässä meitä muokkaa ja aiheuttaa sen että ollaan just tässä tänään. Menetyksiäkin pitää välillä muistella, että osaa olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä nyt on. Ja kaikista vioistaan huolimatta mun äiti oli mulle hurjan rakas <3 Kiva jos jaksat lukea, jos et, ei haittaa. Mä vaan tykkään välillä jakaa asioitani, kiinnosti tai ei. Kuus vuotta sitten (vuonna 2012) alle 60-vuotias, alzheimeriä sairastanut äitini asui yksin Lahden keskustassa, me soiteltiin päivittäin ja kaikki vaikutti olevan suht ok, kunnes tapahtui joku romahdus ja hän joutui yhtäkkiä sairaalaan. Mulle asiasta soitti vielä mun vihaama äitin ex-miesystävä, kun sairaalassa eivät tienneet mun puhelinnumeroa tai jotain. Äiti oli löytynyt yöllä kadulta makaamasta. Mä epäilin heti että oli ollut kännissä, mutta kuulemma alkoholilla ei ollut ollut osuutta asiaan. Menin sitten äitiä katsomaan, hän oli ihan omissa maailmoissaan eikä ymmärtänyt mi...

Hei vaan, pitkästä aikaa! Oon kertonutkin, että harrastusmotivaatio on ollut ihan hukassa. Se pysyi siellä hukassa koko vuoden. Vasta joulukuun lopussa, 30.12.2017 innostuin lähtemään epiksiin Hipun kanssa.. Jännitti ihan kamalasti mennä radalle kun ei oltu oltu lähelläkään hallia tai missään yhteistreeneissä varmaan puoleen vuoteen. Ensimmäinen ajatus oli, että kunhan koira ei karkaa radalta ni kaikki on hyvin. Osallistuttiin kaikista helpoimmille radoille, supermölleihin (hyppyjä ja putkia) sekä möllien hyppyradalle (ei keppejä) ja molemmat tehtiin kahteen kertaan. Ekan supermölli-radan suorituksen jälkeen voisi sanoa, että olin ihan äimistynyt. Vaikka rata oli helppo, niin silti ihmettelin suuresti miten lähes täydellisesti se onnistui! Molemmilla kerroilla saatiin helpot nollat. Radalla kävi viisi koiraa, me tultiin kisassa toiseksi häviämällä ajassa toiselle parsonille. Ensimmäinen kerta ikinä kun saatiin ekalla yrittämällä nolla, ja päästiin vielä palkintopallille! 😀 Möllien...